Kakkulautanen.

Kakkulautasen tekemiseen tarvitaan jalka, lautanen, liimaa ja mielikuvista. 

Kirpparilta jalaksi löysin vanhan pienen uunivadin ja lautaseksi valikoitui kaunis sini-ruskea yksilö.  Mielikuvituksen ja liiman avulla näistä muodostui erinomainen kakkulautanen. 

Nyt alan kyllä keräilemaan lisää materiaalia, sillä kuinka hienolta juhlapöytä näyttäisikään kun rinnakkain olisi eri korkuisilla jaloilla varustettuja tarjoiluastioita. Yksinkertaista, helppoa, nopeaa ja halpaa. Tämän kakkulautasen kustannukset olivat noin kaksi euroa. 

Vihdoin ja viimein.

Nyt se on totta, eli valmis kesäkassi!!!

Etsimisistä huolimatta en löytänyt oikeanlaista hihnaa laukkuun. Kävi kuitenkin niin, että käytössäni ollut laukku kului puhki ja siitä onnistuin irrottamaan mustan hihnan uutta käyttöä varten.

Onneksi kesää on vielä jäljellä, sillä uskon että laukku tulee olemaan kovassa käytössä aina ensimmäisiin tippuviin lehtiin asti!

Asuntomessut 2013

Kävimme Hyvinkään asuntomessuilla ihastelemassa uusia taloja ja ennen kaikkea sisustuksia. Olen käynyt kerran aikaisemmin asuntomessuilla lapsena, joten aikaisempaan vertailukohtaa ei juurikaan ollut. 

Tapahtuma oli itsessään hyvin järjestetty ja jokaiselle löytyi jotakin katseltavaa. Talot tuntuivat vaan olevan talo talon jälkeen samanlaisia niin ulkomuodoltaan, pohjaratkaisultaan kuin myös yllättävästi sisustukseltaan. Pääteemoina tuntui sisustuksissa olevan 2013 asuntomessuilla harmaat laatat, vaaleat lattiat (ei puunväriset), korkeakiiltoiset keittiönkaapit shokkiväreillä, lasiseinät saunoissa ja takat. 

Erityisesti takat olivat järjestäen kauniita, klassisia ja yksinkertaisia. Puun vähäinen käyttö sisutuksessa toi moneen sisutukseen kylmän ja kolkon fiiliksen. Ihania yksityiskohtia löytyi kyllä melkein joka kohteesta. Koristelaattat kylpyhuoneissa jäi erityisesti mieleeni monessa kohteessa. 

Yhden talon sisustus oli kuitenkin yli muiden. Passiivikivitalo Lumikin (kohde 15) sisustus mielytti erityisesti sisustussilmääni. Harmoninen ja lämmin yleisilme yhdistettynä pelkistettyihin muotoihin ja kauniisiin materiaaleihin oli vastustamaton! Balmuirin ihanat tekstiilit viimeistelivät tyylin. 

Jopa lastenhuoneesta oli saatu lämmin ja houkutteleva, mutta silti nuorekas ja leikkisä. 

Addiktio on nyt syntynyt. Pakko saada joskus jotain Balmuirin ihania tekstiilejä myös meidän kotiin!

Tillkuja - osa 3.

Nyt se on valmis! 

Pyörin varmaan tunnin kangaskaupassa, kun piti valita taustakangas tilkkutäkkiin. Tarkoituksena oli siis tehdä tilkkutäkki ilman vanua. Löysin ihania kukkaisia, raidallisia, pallollisia ja yksivärisiä kankaita. Sitten alkoi hurja pohdinta mikä kestäisi parhaiten aikaa. Kuviolliset kankaat olivat aivan ihania, mutta tulin siihen tulokseen että jossain vaiheessa vain kyllästyisin niihin. Näin ollen ihanat kukalliset, raidalliset ja pallolliset kankaat olivat poissa laskuista. Sitten ajattelin, että pakkohan torkkupeittoon on jotain väriä saatava, sillä itse tilkkuosuus on täysin valkoinen. Ajattelin luonnonväristä pellavaa tai sitten jotain ihanan raikkaan sinisävyistä. Jotenkin kontrasti ero oli silti liian suuri puhtaanvalkoisiin lautasliinoihin. Eli tunnin pähkäilemisen jälkeen päädyin puhtaanvalkoiseen pellavaa. Nähtävästi en osaa valita värejä!

Ainoaksi ongelmaksi valkoisen kohdalla osottautui kuvaaminen. Muotoa ja tilkkujen saumoja on lähes mahdotonta erottaa valokuvissa. Todellisuudessa kuitenkin tilkkujen hienoiset sävyerot antavat hienon elävän pinnan torkkupeitolle. Puhtaan valkoinen pellava taustalla ja reunoissa kehystää hienosti tilkkuja.

 Olen erittäin tyytyväinen taustakankaan valintaan ja työhön ylipäätään. Tilkkutäkin tekeminen ylätti minut täysin. Ehkä pitää alkaa haalimaan materiaalia seuraavaan torkkupeittoon.

Tilkkuja - osa 2.

Nyt tilkkutäkin kokousurakka alkoi! Ja tilkkujahan riittää sen 99 kappaleen verran. 

Ompelua enemmän aikaa vieväksi hommaksi muodostui saumojen auki silittäminen. Ja niitä saumojahan riittää!!! 

Nyt enää reunakaitaleet kiinnittää ja sitten saa taustan ommella kiinni. 

Tilkkuja.

Päätin ainakin yrittää tehdä vanhoista lautasliinoista tilkkutäkin. Nyt leikkuut on ohi ja ompelu alkakoon!

Tilkku on kooltaan 12cmx12cm (saumavaroineen 14cmx14cm) ja niitä on 99 kappaletta. Muutaman sauman saa siis ommella...

Kesäjuhlaa.

Kesällä pitää juhlia vaikka ilman kunnon syytäkin. Kesä itsessään on mielestäni oiva juhlinnan kohde. Niinpä me juhlimme kesää viikonloppuna.

Tarjottavana oli mustikka-vadelma-suklaamuffinseja, mansikkarahkakakkua ja mozzarella- ja serranokinkku-vuohenjuustopizzaa. 

 Hyvä seura ja makoisat syötävät kruunasivat alkavan viikonloppun. 

Nuo pizzat on vaan niin hyviä! Nyt täytteenä siis oli toisessa mozzarellaa ja tuoretta basillikaa ja toisessa serranokinkkua ja vuohenjuustoa sekä tuoretta rucolaa. Kannattaa kokeilla!

Trikookudetta.

Jällleen kerran tartuin ihanaiseen trikookuteeseen. Meidän koti kyllä alkaa olla miinoitettu hyvin trikookudekoreilla, mutta ei yksi korttipakkaa kaada. Nyt kuitenkin koitin jotain uutta. 

Kansi istuu yllättävän mukavasti itse koriin. Nyt vain pitäisi keksiä paikka tälle(kin) korille. Onneksi korit sopivat oikeastaan hyvin joka huoneeseen. 

Kirppariaarteita.

Siskoni löysi minulle Jyväskylästä kirpparilta ison pinon vanhoja lautasliinoja ja keittiöpyyhkeitä. Kaikkiin on käsin kirjoiltu nimikirjaimet. Vaikka osa on hieman kärsinyt historian patinasta, on osa täysin priimaa. 

Yhteensä liinoja  on lähes neljäkymmentä. Tarkoituksena on säilyttää parhaat yksilöt edelleen lautasliinoina, mutta lopuista ajattelin loihtia jotain uutta. Vielä en tiedä mitä, mutta varmasti käsin kirjoillut osa jatkavat elämäänsä jossain muussa muodossa. Ehkä koristetyynynpäällisinä tai torkkupeittona tai....

Kesäpipo.

Neulomista tulee näin kesäisin välillä ikävä. Villalangat kesäisessä lämmössä on yhtä tuskaa hikisten käsien kanssa, mutta puuvilla juoksee kivasti mukana myös kesällä. Niinpä tein puuvillalangasta raikkaan kesäpipon. Malli on pitkäomainen, joten päälaelta se taituuu kivasti löysäksi pipoksi.

Herkulliset värit ja raidat tekevät piposta ihanan kesäisen ja raikkaan. 

Lankakori.

Trikookudehypnoosi iski jälleen. Ennen kuin huomasinkaan olin tehnyt isohkon lankakorin.

Nyt neulontatarvikkkeet ovat hyvässä järjestyksessä. Äidin tekemässä Langat -säilyttimessä säilytän nimensä mukaisesti lankoja (kylläkin vain murto-osaa), valkoisessa korissa on keskeneräiset työt ja tarvikkeet löytävät vanerisesta SA-kaupasta löytyneestä laatikosta. 

SA-kauppa ja aarteiden metsästys.

Minulla tulee käytyä suhteellisen usein Hämeenlinnan SA-kaupassa, jossa siis myydään armeijan ylijäämää. Tällä kertaa mukaan tarttui pienehkö vanerilaatikko. Se on juuri soppelin kokoinen ompelulaatikoksi, sillä pitkät puikot mahtuvat erinomaisesti sisälle.

Laatikon sisällä on välilevy, joten toiselle puolelle mahtuvat  puikot ja virkkuukoukut, ja toiselle puolelle ompelutarvikkeet. Nyt ne pysyvät toivottavasti omalla paikallaan eikä niitä tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa joka kerta, kun aloittaa uutta työtä.

Lisää ihanaa trikookudetta.

Kuinka ollakkaan, edellinen satsi valkoista trikookudetta loppui. Ensin ajattelin, etten ala heti täyttämään kaappeja uudella satsilla. Äiti kuitenkin onnistui houkuttelemaan minut ostamaan säkin puoliksi. Tällä kertaa trikookudetta oli säkissä huomattavasti enemmän, joten vaikka puolitimme saaliin jäi siitä yllinkyllin kaappiin säilöttävää. 

Nyt ideat juoksentelevat mihin kaikkeen ihanaa kudetta voikaan taas keksiä käyttävänsä. Aika näyttää mitä luonnoksia satsi nro 2:sta syntyy!